Näiden tavoitteiden saavuttaminen vaatii syvällistä muutosta asenteisiin. Meidän tulee myös varjella nuorten luontaista myötätuntoisuutta ja vaikuttamishalua, sillä usein he menettävät ne varttuessaan.
”Kun lapset kasvavat, he lakkaavat pikkuhiljaa uskomasta omaan kykyynsä saada aikaan muutoksia”, Richard sanoo. ”Näin tapahtuu osittain siksi, että meistä lasten tulee jollain tavalla ansaita oikeutensa olla älykkäitä, teräviä ja toimia tärkeinä pitämiensä asioiden puolesta. Meidän täytyy kääntää narratiivi ja antaa lasten loistaa jo nuoresta pitäen.”
Ympäristötieteilijä Cara Augustenborg on samaa mieltä. ”Lapset syntyvät myötätuntoisina, se on luonnostaan osa heitä. Kun lapsemme kulkevat koulujärjestelmän läpi, heidän yhteytensä toisiinsa heikkenee ja he alkavat nähdä toisensa ja ympäröivän maailman kielteisemmässä valossa. Meidän on ryhdistäydyttävä. Meidän täytyy alkaa arvostaa myös sellaista oppimista, jota ei voida mitata.”
Jos DIG:n kaltaiset projektit voivat rakentaa sillan arvojen ja koetun todellisuuden välisen kuilun yli ja innostaa nuoria toimimaan, maapallomme ja koko yhteiskuntamme tulevaisuus voi olla parempi. Lisäksi se edistää lastemme hyvinvointia pitkällä tähtäyksellä.
Kuten Yale School of Management -bisneskoulussa luennoiva tohtori Emma Seppälä toteaa: “Tutkimus on osoittanut, että epäitsekkäät ja myötätuntoisten teot eivät anna äkillistä dopamiinipiikkiä, joka katoaa nopeasti. Sen sijaan ne antavat tyydytystä, joka kestää pitkään.”