Unilever Suomi Vaihda sijaintia
Founder, Ellen MacArthur Foundation; CEO, Unilever (respectively)
Dame Ellen MacArthur teki historiaa 2005 kun hänestä tuli nopein
maailmanympäripurjehduksen tehnyt yksinpurjehtija. Hän lanseerasi Ellen
MacArthur Foundation -järjestön 2009, jonka missiona on kiihdyttää siirtymistä
kiertotalouteen.
Paul Polman on ollut Unileverin pääjohtaja vuodesta 2009. Hän on sitoutunut
pitkäjänteiseen, kestävän kehityksen mukaiseen kapitalismiin.
Koska 8 miljoonaa tonnia muovimateriaalia päätyy vuosittain valtameriin, nyt on suuri haaste sovittaa pitkällä aikavälillä toimivana järjestelmänä yhteen muovin kiistaton toiminnallisuus, ja välttää aineelliset tappiot sekä negatiiviset ympäristövaikutukset.
Pakkaukset ovat maailman suurin yksittäinen muovisovellus, joka vaikuttaa päivittäiseen elämäämme. Viimeisen puolen vuosisadan aikana olemme siirtyneet uudelleenkäytettävistä ratkaisuista kertakäyttöisiin pakkauksiin. Kuitenkaan kierrätysjärjestelmä ei ole pysynyt mukana: nykyään vain 2 prosenttia markkinoille saapuvista pakkauksista muuttuu käytön jälkeen uusiksi pakkauksiksi.
Näkyvissä on kuitenkin rohkaisevia merkkejä siitä, että sekä hallitukset että teollisuus ryhtyvät muuttamaan nykyistä muoviin liittyvää ota-käytä-tuhoa-järjestelmää radikaalisti kohti kiertotaloutta.
Hiljattain Euroopan komissio ilmoitti muovistrategiastaan, Ranska teki kunnianhimoisen sitoumuksen kierrättää 100% kaikista muoveista vuoteen 2025 mennessä ja Yhdistynyt kuningaskunta ilmoitti 25-vuotisesta ympäristösuunnitelmasta, jossa keskitytään erityisesti siirtymään pois ota-käytä-tuhoa -muovikulttuurista. Kaupungit, maat ja kansainväliset instituutiot ovat ottaneet käyttöön kymmeniä muita sääntelytoimenpiteitä kaikkialla maailmassa viimeisten kuukausien aikana.
Teollisuus on myös asiassa aktiivinen. Viime vuoden World Economic Forum -kokouksessa Davosissa pidetyssä Unilever sitoutui käyttämään 100% uudelleenkäytettäviä, kierrätettäviä tai kompostoitavia muovipakkauksia vuoteen 2025 mennessä. Tammikuussa 2018 Ellen MacArthur -säätiö ilmoitti, että kymmenen johtavaa tuotemerkkiä, vähittäiskauppaa ja pakkausyritystä ovat tehneet samanlaisen sitoumuksen, ja osa pyrkii myös kunnianhimoisiin kierrätystavoitteisiin.
Edellä mainitut asiat ovat kaikki selviä merkkejä kasvavasta halusta ratkaista asia. Kuitenkin siirtääksemme muovijärjestelmän 2000-luvulle tarvitsemme entistä enemmän yhteistyötä keskeisten toimijoiden välillä. Erityisesti yritykset voisivat tehdä neljä asiaa kiihdyttämään muutosta kohti muovien kiertotaloutta pitäen ne arvokkaana talouden materiaalina sekä poissa meristä.
Ensinnäkin, vaikka monet yritykset ja hallitukset keskittyvät pääasiassa kierrätykseen, se on vain osa tarinaa, ja asiaa on kiireesti tarkasteltava monimuotoisemmin. Järjestelmän ominaisuuksien kyseenalaistamine on tullut väistämättömäksi kollektiiviseksi vastuuksi - haluammeko kuitenkin esimerkiksi käyttää kertakäyttöisiä kasseja, jotka poltetaan tai päätyvät kaatopaikoille muutaman minuutin käytön jälkeen? Investoimalla innovatiivisiin tapoihin tuottaa muovijätettä tuottamattomia tuotteita ihmisille uusin liiketoimintamallein, -teknologioin ja -materiaalein auttaa ratkaisemaan tämän haasteen ja tarjoaa samalla 10 miljardin dollarin maailmanlaajuisen liiketoimintamahdollisuuden.
Toiseksi, markkinoille tuotujen muovipakkausten osalta useammat yritykset noudattavat 11 Davosissa esille tuotuja suuntauksia ja suunnittelevat pakkauksensa sen perusteella mitä sille tapahtuu käytön jälkeen.
Kolmanneksi yritysten on määriteltävä yhdessä "maailmanlaajuinen muoviprotokolla", jossa esitettään yhteiset suuntaukset ja määritelmät. Tosiasia on, että nykyinen järjestelmä on liian epämääräinen ja monitulkintainen. Termit "biomuovi" tai "kierrätettävä" saattavat aiheuttaa sekaannusta, ja huonoimmassa tapauksessa nykyjärjestelmä tarjoaa tietynlaisen turvasataman viherpesulle. Otettaessa yksi askel eteenpäin protokolla voisi auttaa myös teollisuutta mukautumaan materiaalivalintoihin varmistaakseen, että vain materiaalit, jotka voidaan joko kierrättää, käyttää uudelleen tai ovat turvallisesti biohajoavia pääsevät lopulliseen versioon.
Lopuksi teollisuuden ja poliittisten päättäjien välinen rakentava vuoropuhelu on välttämätöntä edistyksen saavuttamiseksi. Poliittiset päätöksentekijät ovat keskeisiä toimijoita, jotka tarjoavat infrastruktuurin ja luovat kiertotalouden mahdollistavan sääntelyn. Toisaalta liian usein aikaisemmin teollisuus ja hallitus ovat pyrkineet erilaisiin ja joskus ristiriitaisiinkin toimintaohjelmiin. Yritysjohtajien on toimittava myönteisesti hallitusten kanssa vaadittavien toimintatapojen muuttamiseksi esimerkiksi tehokkaan laajennetun tuottajavastuujärjestelmän toteuttamiseksi.
Kun otetaan huomioon kysymyksen laajuus, tuotanto- ja kulutustapamme ansaitsevat kunnon ravistelun, jonka aloittamiseksi on yhdistettävä voimat ja jossa voimme paljastaa nyt huomioimatta jääneet taloudelliset ja ympäristöhyödyt.