About the author
Daudi Lelijveld
Director, CDC Group
Daudi Lelijveld on UK: n kehitysrahoituslaitoksen (DFI) CDC Groupin johtaja.
Kokonaissalkun 5,3 miljardia dollarilla, CDC Groupin tehtävänä on tukea
yrityksiä Afrikassa ja Etelä-Aasiassa.
YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen voisi auttaa miljardeja ihmisiä köyhyydestä, löytää ratkaisuja maailman tärkeimpiin ympäristöhaasteisiin ja avata vähintään 12 biljoonan USD edestä uusia liiketoimintamahdollisuuksia vuoteen 2030 mennessä.
Mutta niiden toteutumisessa on haasteensa. Kun Unilever isännöi GlobeScan Leadership Forumia vuonna 2018 yhdessä Googlen kanssa moni tapahtuman 300 vieraasta ja asiantuntijasta tunnisti rahoituksen puutteen kriittiseksi esteeksi SDG-tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittaviin kumppanuuksiin.
Daudi Lelijveld on yksi näistä asiantuntijoista, ja keskustelimme hänen kanssaan, että mistä oikein on kyse.
Daudi, kerroit Leadership Forumissa, että "meillä on vielä paljon tehtävää, ennen kuin markkinoita, joilla toimimme (Afrikkaa), pidetään investointina". Miksi uskot näin olevan?
Paljon johtuu ihmisten asenteista riskeihin - joita on syytä muokata uudelleen. Kun ihmiset sanovat, että Afrikan kaltaisiin paikkoihin sijoittamisen riskit ovat korkeammat kuin muualla, he sekoittavat usein kaksi asiaa keskenään: ulkoiset tekijät ja "hallittavissa olevat".
”Hallittavien" suhteen eli yrityksen liiketoimintasuunnitelmaan liittyvissä riskeissä ei pitäisi olla eroa. Olipa teknologiayritys Afrikassa tai Yhdistyneessä kuningaskunnassa - tai aloittaessasi vaikkapa kananmuna liiketoimintaa - hyvä liiketoimintasuunnitelma on hyvä liiketoimintasuunnitelma.
Ulkoiset tekijät ovat asia erikseen.
Jos sijoitat esimerkiksi Kongon Demokraattiseen Tasavaltaan, astut epävarmalle ja arvaamattomalle alueelle.
Mutta et voi hallita tätä riskiä. Et voi edes laittaa sille realistista numeroa. Joten tietyissä sijoituspääomarahastoissa valtuutuksen ollessa pääoman säilyttämisessä salkkutasolla eikä tuottovaatimuksissa, tuotot on järkevää alentaa nollaan joissakin projekteissa. Kehitysrahoituslaitosten olisi pystyttävä hyväksymään tämä, mutta se on niille usein vaikeaa kilpailevien paineiden vuoksi.
Miten tämä koskee yrityksiä ja niiden tehtävää SDG- tavoitteiden tukemisessa?
Osa tarvittavasta kulttuurimuutoksesta riippuu aikarajoista, joissa ihmiset ajattelevat näiden riskien toteutumista.
Ihmiset ajattelevat yleensä vain viiden vuoden ajanjaksoina.
Yrityksillä on viisivuotissuunnitelmat, politiikka toimii neljän tai viiden vuoden ajanjaksoissa. Mutta toisaalta, kuten vanhemmat iloitsevat uusista jälkeläisistään ja odottavat elävänsä vielä 60 vuotta, niin pitäisi olla tässäkin.
Monikansalliset yritykset voivat myötävaikuttaa SDG-tavoitteiden toteutumiseen rakentamalla toimitusketjuja aidon kehityksen elementeiksi. Tämä voi olla yksi kumppanuuden muoto. Monet yritykset eivät kuitenkaan ajattele pidemmällä aikavälillä, jota tarvitaan tähän - lähinnä siksi, että ne ovat vastuussa osakkeenomistajien neljännesvuosittaisesta painostuksesta, jotka myös painostavat niiden tuottoja ja näin ollen riskienhallintaprosesseja ja -näkemystä.
Joten monikansalliset yritykset voisivat vapauttaa investointeja, jos ne voisivat osoittaa käyttävänsä niitä pienentääkseen odotettua osakkeenomistajan tuoton alenemaa, joka syntyy uusien toimittajaketjujen rakentamisessa ja vakauttamisessa sekä tietyssä määrin ulkoisena riskinä myös paikallisten toimitusketjujen kehittämisessä.
Siis kyseisten yritysten pitäisi sitoutua kulkemaan koko matka loppuun, mitä ne nyt ovat vastahakoisia tekemään. Tämä matka johtaa usein tuntemattomaan, ja se voi kestää 20 vuotta. Se tarkoittaa myös sitä, että toiminnan vakauduttua ne saavat lunastettua riskinsä.
Tämä edellyttäisi osakkeenomistajien kouluttamista ja johtoryhmien ajattelutapojen muutosta - mutta näen merkkejä myös siitä, että markkinat ovat valmiita tällaiseen muutokseen.
Mitä muuta on muutettava investointien ohjaamiseksi tukemaan SDG-tavoitteita?
Ihmisten on päästävä eroon henkilökohtaista peloistaan ja annettava asianomaisten instituutioiden kantaa vastuu. Tämä on kriittistä mutta vaikeaa ihmisluonnon ja osallisena olevien ihmisten ammattitaidon vuoksi.
Jotkut kaupat väistämättä epäonnistuvat. Joten meidän on luotava kulttuuri, jossa instituutio kantaa maineriskin eikä yksilö.
Tämä on todella vaikeaa, mutta ehdottomasti kriittistä, jos aiomme saada älykkäimmät ihmiset tekemään rankimmat asiat kehitysinvestointien suhteen. Haluaisin ajatella, että me CDC: ssä 70-vuotisen olemassaolonamme, alamme päästä tähän.
Esimerkiksi investoimalla Virunga Energy -yritykseen (Pohjois-Kivussa, Kongossa), vesivoimalaitoksen rakentamisen viidakkoon poliittisesti epävarmalle alueelle, jossa turvallisuus on äärimmäisen haasteellinen - olisi vaikeaa perustella useimmille sijoittajille.
Mutta voimalaitos kolminkertaistaa itäisen Kongon Demokraattisen Tasavallan käytettävissä olevan energian määrän. Emme vielä tiedä, ketkä kaikki tulevat sen käyttäjiksi - ja hankkeeseen liittyy vielä useita riskejä. Mutta välitön hyöty on jo nähtävissä, yli 4 000 kotitaloutta ja 180 pientä tai keskisuurta yritystä, joista kasvavaa kestävän kehityksen mukaisia yrityksiä. Pitkän aikavälin hyöty alueen kehitykselle saattaa olla mullistava.
Miten kehitämme edistyksellisiä kumppanuuksia?
Maaliskuussa 2018 yli 300 vierasta ja asiantuntijaa selvittivät, miten innovatiivisilla kumppanuuksilla tuetaan SDG-tavoitteiden toteutumista.