Unilever SuomiVaihda sijaintia
Liz toimi aiemmin WRAP:n toimitusjohtajana, hänen kaudellaan kotimainen
ruokahävikki väheni Isossa-Britanniassa 21 prosenttia viiden vuoden aikana.
Hän on myös London Waste and Recycling Board -toimen puheenjohtaja ja Champion
of UN Sustainable Development Goal Target 12.3 - jonka tavoitteena on puolittaa
maailmanlaajuisesti ruokahävikki vuoteen 2030 mennessä.
Ruokahävikki on valtava haaste, mutta useimmat ihmiset eivät ymmärrä tämän ongelman laajuutta tai sen vaikutuksia. He eivät useinkaan esimerkiksi tiedä, että ruoan menetykset ja jätteet maksavat maailmantaloudelle 940 miljardia dollaria vuosittain. He eivät laske ruoan tuottamiseen käytettyä energiaa, vettä tai maan arvoa tai he eivät ymmärrä, että mätänevä ruoka vapauttaa metaania, joka on voimakas kasvihuonekaasu. Jos ruokahävikki ja ruoasta aiheutuvat jätteet olisi valtio, se olisi maailman kolmanneksi suurin kasvihuonekaasujen aiheuttaja.
Lisäksi he eivät tiedä mitä kustannushyötyjä syntyy ruokahävikin vähentämisestä. Ison-Britannian kotitalouksille tämä tarkoittaa vuositasolla keskimäärin 700 punnan säästöä, ja Yhdysvalloissa 1 500 dollarin. Yrityksille tutkimus on osoittanut, että yritykset ovat säästäneet 14 US dollaria jokaisesta dollarista, jonka ne ovat investoineet tämän tehottomuuden vähentämiseen.
Kun YK hyväksyi kestävän kehityksen tavoitteet (SSustainabel Development Goals SDG) syyskuussa 2015, jäsenmaat kehottivat maailmaa vähentämään ruokahävikkiä ja puolittamaan elintarvikejätteiden määrän vuoteen 2030 mennessä. Tämä tavoite käynnisti maailmanlaajuisen toiminnan ajanjakson. Jokainen johtaja voi sanoa, että asetetut tavoitteet ruokkivat kunnianhimoa ja kunnianhimo motivoi toimintaan - minkä vuoksi yksittäiset valtioiden ja yritysmaailman asettamat tavoitteet ovat tärkeitä.
Tähän mennessä SDG-tavoitteen 12.3 mukaiset erityiset ruokahävikkiin liittyvät vähentämistavoitteet kattavat arviolta 28 prosenttia maailman väestöstä, ja 60 prosenttia maailman 50 suurimmasta elintarvikeyrityksestä on myös asettanut tavoitteita. Tämä hyvää edistystä, mutta paljon useamman pitää vielä tehdä samoin.
Ymmärrys ongelman koosta ja laajuudesta on kriittinen, ja se auttaa määrittämään vertailuarvon, jolla edistymistä arvioidaan. Valtion tai kaupungin rajojen sisällä tai yrityksen toiminnassa tai toimitusketjussa tapahtuvan ruokahävikin määrän mittaaminen antaa tarvittavat tiedot ja oivallukset oikeiden toimintaperiaatteiden ja ohjelmien määrittelemiseksi jätteen vähentämiseksi.
Food Loss and Waste Accounting and Reporting Standard on maailman ensimmäinen standardi, joka sisältää vaatimukset ja ohjeet, miten ruokahävikki määritellään ja raportoidaan. Se on erinomainen työkalu inventaarion tekijöille.
Ruokahävikkiin liittyviä aloitteita on tehty EU: ssa, Yhdysvalloissa, Japanissa ja muualla. Samaan aikaan yli 10% maailman 50 suurimmasta elintarvikeyrityksellä on aktiivisia ruokahävikin vähentämiseen liittyviä ohjelmia.
Lisätoimet voivat nopeuttaa kehitystä kuten esimerkiksi uudet julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet, toimintaperiaatteet, kuluttajakampanjat, sekä uuden teknologian omaksuminen, jonka avulla hyväntekeväisyysjärjestöt voivat myydä muuten ruokahävikiksi päätyvää ruokaa.
Lopuksi ruokahävikki on globaali ongelma, ja se ratkaistaan vain yhteistyöllä. Jokaisella on rooli, viljelijöistä vähittäiskauppiaisiin, paikallisista toimijoista hallituksiin ja kotitalouksiin. Kaikki hyötyvät – planeettamme voi paremmin, maailmassa koetaan vähemmän nälkää ja talous paranee, kun ruokahävikki on pienempi.